Hauska ja mieleenpainuva ketjureaktio tapahtui Pariisissa viettäessäni siellä välipäivää Versaillesin jälkeen ennen siirtymistäni Marseillesiin. Aivastin eräällä aukiolla {* melko äänekkäästi, mistä pulu pelästyi ja lennähti äkisti ilmaan, mistä koira kimpaantui haukkumaan, johon toinen koira kauempaa vastasi. En tiedä miten kauas reaktioketju avautui. Pidemmälle ei oma havaintokykyni kantanut. Tällaista ketjuuntumista tapahtunee koko ajan pienempien ja huomaamattomampienkin asioiden välillä. Sen haluaisin itse muistaa myös muissa yhteyksissä. Tahattomat reaktiot voivat kantaa kauas ja niillä saattaa olla arvaamattomiakin vaikutuksia.
Koskettavimmat kohtaamiset matkan aikana tapahtuivat melkeinpä juurikin eläinten kanssa. Siis heidän, joiden kanssa ei vaihdettu sanoja tai puhuttu, mutta kuitenkin kerrottiin ja vaihdettiin paljon. Vaikka eläin on monessa suhteessa tosi erilainen ihmisiin verrattuna, on kuitenkin paljon jaettua: katse, eleet, tarpeet, jotka ovat tunnistettavia ja yhteisiä. Voi olla toisen seurassa, eikä se tunnu vaivaannuttavalta tai häiritsevältä. Toinen lähtee, kun tuntuu siltä, eikä jäädä selityksiä velkaa. Voidaan myös palata ja kohdata uudelleen. Eri maailmojen reunamat koskettavat toisiaan, vaikka olemme kukin omien olomuotojemme esim. kissan, ihmisen, pulun, sisiliskon jne. muovaamia ja jossain määrin määrittämiä.
Joskus olen ajatellut, että olisi hyvä olla poliittisesti valveutunut ja olla mieltä, valita puolia, ottaa kantaa. Että siten ikäänkuin lunastaisi paikkansa tässä yhteiskunnassa ja todistaisi "kelpoisuutensa" ihmisten parissa. Toki se on tuntunut, ja tuntuu edelleen, etuoikeutetulta voida käyttää ääntä ja ilmaista mielipiteensä – monilla sitä mahdollisuutta kun ei ole. Omaa näkemystä on kuitenkin tukenut usko, että meidän poliittinen demokraattinen järjestelmämme pitäisi tätä hommaa kasassa jotenkin järjellisesti ja eettisesti perustavanlaatuisesti. Erottaisi meidät ihmiset eläimistä. Mutta nyt ajattelen, että ehkä se onkin politiikan ongelma, liiallinen ihmiskeskeisyys... Vaikka ironisestihan tällä hetkellä suomalaisessa politiikassa on eläimiä ihmisten vaatteissa (vai toisinpäin?), jotkuthan mielellään itseään eläimiin vertaa. Tämä onkin melko hämmentävää. Politiikka näyttäytyy teatterina tai kummallisena eläintarhana, jossa ihmiset puhuttelevat toisiaan ja ryhmäänsä kuuluvia jäseniään koodien ja eläinsymbolien kautta. Toisaalta ei tässä taida mitään uutta olla. Kiinan eläintarhassa taasen epäillään ihmisen pukeutuvan karhuksi.. No, se lienee toinen tarina. Olen väsynyt, kello on jo paljon.
Olen lukenut matkan aikana eläinten moraalisesta arvosta väitelleen tutkija-aktivisti-filosofi Elisa Aaltolan kirjoituksia ja päivityksiä eri medioissa. Mietin, millaiseksi maailma muotoutuisi, jos todella huomioisimme eläinten oikeudet poliittisessa päätöksenteossa ja luopuisimme vihdoinkin esim. turkistarhauksesta. Todennäköisesti meillä olisi yksi murhe vähemmän ja toisaalta henkistä pääomaa ja kapasiteettia enemmän kun moraalisen irtautumisen {* sijaan olisimme vihdoin kykeneväisempiä empaattisiin päätöksentekoihin toislajisten lisäksi myös kanssaihmisiämme kohtaan. Käsityksemme demokratiasta on muuttunut Antiikin ajoilta ja siihen liitetään positiivisia mielikuvia vapaudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Siihen haluaisin itsekin uskoa, että demokraattinen järjestelmämme pystyisi edelleen uudistumaan ja vastaamaan nykyaikamme tarpeisiin kokonaisvaltaisemmin.
Muistutus itselle: Valintojen ja tekojen ketjuuntumisesta moraalisesti kestäviin sidoksiin, jotka eivät välttämättä ole niitä ilmeisempiä ja itselle läheisimpiä.
{* Pl. 1 de la Sorbonne
{* Banduran moraalinen erotus teoria
Linkkejä: Tutkijan mukaan eläinten perusoikeudet on kirjattava perustuslakiin
Kommentit
Lähetä kommentti